Yks Keijo oli soittomies, mutt' eihän soitto elätä
Täytyi ottaa päivä puuha, jottei ihan nälätä
Tapas kerran sattumalta linja-autoasemalla
Melkein ensi-katsomalta Halmeen, joka tarjos töitä
Se Halme oli soitellut, ennenvanhaan jatseja
Oli siihen aikaan ollut, tanssilavan vuokraaja
Ensin miehet hyvin viihtyi, töitä tehtiin hiki virtas
Viikot kului tahti kiihtyi, työtä tehtiin yötä myötä
Sitt Keijo suuttui pomon nosti seinää vasten, joskus oli pakko tehdä niin
Kuules äijä minä sanon tosissani, ei päätä eikä häntää ole tässä touhussa
No pomo vähän rauhoittui, ja sovittiin myös yhdessä
Ettei kumpikaan sit luuhaa, ja vahdi toisen vieressä
Homma sujui päivä paistoi, Keijo kävi krouvissakin
Laulun kuuli kaljan haistoi, niiss' on ihmiselon onni
Vaan pomolle ei valjennut mik' elämäss' on nautinto
Milloinkaan ei rentoutunut päässä varmaan vajanto
Pomo teki töitä Keijon veti samaan tohinaan
Kai täten pomo kuvitteli tienaavansa kymppitonnin
Mutt Keijo suuttui pomon nosti seinää vasten, jälleen oli pakko tehdä niin
Sanoi kuules äijä minä sanon tosissani, ei päätä eikä häntää ole tässä touhussa
Kuule eihän meikäläisten turhaan tässä kannata, näin paljon rehkiä
Sillä katsos näitä elämämme arvoja on loppujenkin lopuksi, niin kovin harvoja |