Kehrääjä, kehrääjä, kehrää se vain
Kaunis on ootella omaa armastaan
Mut ketä minä ootan, ei ketään mulla oo
Toiset mulle nauraa, mutta naurakoon
On mulla oma armain
On mulla ainoa
Kesäyössä kerran mä nähdä hänet sain
Kehrääjä, kehrääjä, kehrää se vain
Kaunis on ootella omaa armastaan
Metsälammen rantaan hän kulki valkeissaan
Asetteli, tuoksutteli kielokimppuaan
Impi kumman kaunis, kulmillansa kuu
Katsoi mua silmiin ja hymyeli suu
Kehrääjä, kehrääjä, kehrää se vain
Kaunis on ootella omaa armastaan
Hän tulee minun luoksein, hän tulee valkeissaan
Käteheni tarttuu ja hymyääpi vain
Hän on oma armain, vain minun kokonaan
Läpi metsän holvein me kaksin kuljetaan
Hän johdattaa mut viitaan ihmeen rauhaisaan
Tuomet siellä tuoksuu ja lämpöinen on maa
Mut sylihinsä sulkee ja päätä silittää
Ja unessani tiedän, hän vierelleni jää
Kehrääjä, kehrääjä, kehrää se vaan
Kaunis on ootella omaa armastaan
Kehrääjä, kehrääjä, kehrää se vain
Ootella, aatella, häntä, häntä vaan |