Kun juoksin, juoksin niin kuin rakkikoira
Kun itkin, itkin tulvan kellarin nurkkaan
Kun nauroin, nauroin niin et tärisi vuoret
Kun paloin loppuun, sammuin sateeseen yksin
Sain liian monta kertaa syksyn kevääseen
Sain liian monta kertaa syksyn
Sain liian monta kertaa syksyn kesäksein
Sen talven alta suojaan vein
Kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
Kun murhe tunki päätään peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa
pitänyt huutaa
Siten pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein
Kun sade täytti koko lämpimän huoneen
Mä uin ja kelluin niin kuin kuningas
Kun myrsky raivosi ja repi mun juuret
Tein siitä laulun, olin hilpeä
Tein liian monta kertaa myrskyn tyveneen
Tein liian monta kertaa myrskyn
Tein liian monta kertaa reiän totuuteen
Livahdin siitä sateeseen
Kun nauru pakeni mun luota nauroin
Kun murheet tunki päätä peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa kun olisi pitänyt huutaa
Siellä pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein
Tein liian monta kertaa myrskyn tyveneen
Tein liian monta kertaa myrskyn
Tein liian monta kertaa reiän totuuteen
Livahdin siitä yksin sateeseen
Kun nauru pakeni mun luotani, nauroin
Kun murht tunki päätään peittoni alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa, kun ois pitänyt huutaa
Siten pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein |