Kun ajan lapset vilustuvat uudisten tuulissa,
he kiroavat menneisyytensä.
Kun tuomenoksa taittuu pienen käden kosketuksesta,
se varjoillaan maata pommittaa.
Uunilintu uunissa ja kaikki paikoillaan,
liian paljon pelissä siis taakse poistukaa.
Maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan.
Oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa.
Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa.
Kun nainen painaa enemmän kuin henki lasten huulilla,
häpeä on tyyny jolle vanhus painaa pään.
Rauha on kuin rutto jota vastaan taistellaan,
kiire kasvaa kulkiessa.
Pääsi on jo vadilla, Johannes olet vihannes.
Piiat kyykkii, jonottaa kun rouvat pesee hameitaan.
Maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan.
Oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa.
Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa.
Maalausliikkeen harmaat seinät kertoo tutun tarinan.
Oven narahduksin tuuli soittaa tyhjää taloa.
Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa. |