katselin kuviasi taivaankannen kirjoista kerran
sä olit hiljaa, hymyilit
tuijotin kultalangoin kirjailtuja kuvia kauan
sä olit hiljaa, hymyilit
kun rajut räjähdykset rikkoivat maan raihnaisen rauhan
sä olit hiljaa, hymyilit
ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu
syvällä silmissäs timantit kavalasti hehkuu
kauneuden hetkellä haihtuu
ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu
veisasin liian kauan kaikille sun kauneinta virttäs
sä olit hiljaa, lähdit pois
kun rannat räjähtivät riekaleiksi kauneinta virttäs
sä olit hiljaa, lähdit pois
katselin kuviasi taivaankannen kirjoista jälleen
sä olit hiljaa, lähdit pois
ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu
väsynyt todellisuus hiljaa ohitsemme ontuu
kauneuden koitteessa haihtuu
ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu
ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu |